Milloin minä kerkeä kierrätysaskartelemaan?
Luvassa on kuitenkin kierrätysaskartelupostauksia.
Tässä pari kuvaa tältä päivää:
Mustaa ja pinkkiä kudetta ja taas uusi poljenta.
Sitten kokeilin kahdella sukkulalla kutomista.
Kuvassa näkyy myös epäonnistunut rävellys.
Etenee etenee. Enää pari metriä loimea jäljellä ja ens viikko vielä aikaa :)
Vihdoinkin eilen pääsin kutomaan:
Hiukka hakemista vielä, mutta mustaa kudetta.
Harmaata ja mustaa kudetta ja erilainen poljenta. Vihreässä harmaa katoa. Valkosessa näyttää aika hyvältä.
Sitten suoraa poljentaa. Polkusia on kahdeksan joten tää suora oli kovasti mieleeni. Reunojen kanssa hiukka ongelmaa.Värikokeiluja.
Lempparini on tuo vihreä. Tein sitä sitten pitkän pätkän. Pari polkusvirhettä havaitsen kuvasta, vaikka olikin helppo poljenta. Missähän ajatukseni on taas olleet. Eikö tulekkin limen vihreällä ihan lohikäärmeen nahka mieleen?
Ihanaa vihdoinkin päästä oikein kunnolla kutomaan. Kaiken sen vaivan arvoista :)
Sain lainaan koulukaverilta ilmastointiteippikirjan:
Siellä oli yhden neulepuikoille tehdyn kotelon ohje. Minä särkylääkkeiden voimalla päätin kokeilla tehdä semmoisen. Olen tehnyt ilmastointiteipistä levyn aikaisemmin. Se ei riittänyt toiseen projektiin. Päätin käyttää sitä nyt. Aika ruttunen ja hassu se on. Kirjassa sanottiin että kannattaa alottaa pienemmillä levyilla, mutta en noudattanut ohjetta ja hassustihan siinä kävi.
Tässä kotelo näyttää ruttusemmalta, kun siellä on puikot ja sakset sisällä. Sydän on ihan oma ajatukseni. Kirjan oheessa on pitkät narut jotka kiepautetaan koko komeuden ympäri. Minä taas leikkasin levystä hiukan ohutta soiroa ja sitten tein tuommoisen lenkin johon narut solmitaan.
Katsoin kirjan ohjetta tarkemmin vasta kun olin teippaillut nuo taskut kiinni. Siinä oli pulleammat taskut, mutta koen virkuukoukuille kuitenkin tuon minun litteän version paremmaksi. Olisi myös voinut laittaa taskun reunaan pienen teippipalan, jotta näyttäisi siistimmältä. Saksikotelon tein teippaamalla levyä, mutta toisen puolen tein niin, että laitoin pari teipinpalaa sinne keskelle. Liimapintaa jäi alas ja reunoille.
Kokonaisuudessaan minusta tuo ajaa asiansa. Harjotusta kuitenkin vaatii paljon tämän materiaalin työstäminen.
Meillä koulussa alkaa nyt maton tekeminen. Tein kokeiluloimen. Käytin siihen valkoista, mustaa ja pellavan väristä. Näkee sitten kuinka loimi näkyy kokeilupalasissa.
Sidos on napattu Taito-lehdestä. Tein siihen kuitenkin erilaisen reunakokeilun joka näkyy kuvassa vasemmalla ennen palttinaa. Lisäsin kuitenkin sitten vielä reunaan palttinaa, koska sain vision kantatusta (millähän nimellä sitä oikeasti kutsutaan?) matosta. Aion kokeilla miltä se näyttäisi. Kokeilun tulee olla 30cm leveä, joten en saanut siihen mahdutettua kuin yhden mallikerran.
Niisintä on varmaan haasteellinen näillä omaamillani aivoilla. Jospa selviän siitä, koska olen niin monta kertaa mokannut.
Itse mattoon käytän sitten mustaa, valkoista ja värillistä kudetta. Värillinen kude vaihtuu 50cm välein ja se kenelle matto menee halusi sateenkaaren värit.
Ennen suuria epäonnistumisia koin suuria epäonnistumisia. Sidoin polkuset kahteen kertaan. Opin myös korjaamaan katkenneen langan. Viime päivityksessä kerroin niisintävirheistä joita olin tehnyt. Tutkailtua epäonnistunutta kangasta huomasin myös, että minulla oli myös pirtaanpistelyvirhe.
Leikkasin kudotun osan pois ja tarkistin niisinnän. Ekan virheen korjasin lisäämällä lankoja. Puolasin loimen mittasia lankoja. Laitoin painon pitämään langat kireällä. Toisen virheen korjasin nykäsemällä pari lankaa pois.
Ennen painon laittamista pistelin pirtaan uusiksi. Mitä tekee Mari. Pistää tietenkin vahingossa kolme lankaa samaan väliin vaikka olisi pitänyt laittaa kaksi.
Pistelin pirtaan uusiksi yhden kolmasosan. Sitten olin onnesta soikeana, että pääsen vihdoinkin kutomaan. Alkusomut solmin useaan otteeseen ja kun olin valmis niin paino kiinni.
Huomasin tietenkin sitten, että olin sitonut alkusolmut niin, että oli ollut tiuhtavarvat sidottuna kiinni ja ei ollut langat tasasesti. Alkusolmut uusiksi ja sitten vielä uusiksi ja uusiksi ja vielä uusiksi.
Sitten olin ihan onnessani, että vihdoinkin pääsen kutomaan.
Kun katsoin miten viriöt aukeaa niin huomasin, että polkuset ottaa kiinni välittäjiin. Säädin nyörien kanssa ja sain polkusten ja välittäjien välin isommaksi.
Taas olin ihan onnessani, että pääsen kutoman. Sitten ei viriö aukeakkaan. Sidoin polkuset uusiksi ja taas uusiksi ja säädin ja säädin. Ihan kamala flunssa ja pää ei pelaa. En keksinyt miten ratkaista ongelma.
Kun lähdin koulusta niin oli viriön tila tämä:
Ei voi kuin ajatella, että nyt olen oppinut ihan valtavasti siitä miten virheitä korjataan. Toivon suuresti, että tästä on hyötyä tulevaisuudessa ja en ole turhaa kärsinyt tätä pettymysten jatkuvaa tulvaa.
Nyt oli pakko jäädä pitämään kotipäivä, koska flunssa nosti lämpöä ja olen ihan tööt.
Jospa huomenna pääsisin kutomaan ;D
Nyt kävi niin, että olen niisinyt ihan miten sattuu ja kankaaseen tuli kaksi pahaa virhettä. Tässä kuva:
Elikkäs toisessa on liikaa lankoja ja toisessa liian vähän. Miten tämä nyt sitten korjataan?
Ensin saksitaan kudottu osuus pois.
Tämän jälkeen taristetaan niisintä ja ihmetellään mitä nyt.
Korjaan virheen niin, että luon vajaaseen mallikertaan langat ja laitan ne painon kansa roikkumaan.
Se jossa on liikaa lankoja korjantaan niin, että vedän vain ylimääräiset langat pois.
*sata kirosanaa*
Ostetaan uus pää!