On se hyvä kun olen niin huolellinen. Nyt yksi heittovirhe aiheutti sen, että menetin paljon hyvää kutomisaikaa. Tässä kuvaa siitä kuinka tohelo ihminen voikaan olla. En edes huomannut kun vasta tuossa vaiheessa, että heitot lähtee aina väärältä puolelta.
Pääsin minä kuitenkin hyvään alkuun.
Näin sairaan hienon kuvan jossa oli maalattu cd-levy ja sitten rapsutettu siihen kuvioita. Maalasin levyn vain yhteen kertaan (olisi vaatinut ehdottomasti kaksi kertaa). Piirsin maalattuun pintaan kiemuroita (hahaha, näytti ihan kuin lapsi olisi piirustellut). Sitten rapsutin ruuvimeisselillä (olisi tarvinnut jonkun pienikärkisemmän välineen).
Aion kokeilla uusiksi korjaten virheeni. Pitää katsella netistä jotain hienoja kuvioita ja kokeilla sitten piirtää niiden avuilla pintaan rapsuteltava kuvio. Aika hienon näköinen kun valo heijastuu tuosta pinnasta. Pitänee siis kokeilla uudestaan paremmalla menestyksellä :)
Kudottiin koulussa ekana yhteisloimiin ja minulla villaloimesta tuli tämän näköistä kaunista pintaa:
No kuikas ollakkaan. Tiheyteni vaihteli kamalasti ja kun saatiin tuo puista pois en ollut yhtään tyytyväinen lopputulokseen.
Ajattelin, että jos heittäsin sen pesukoneeseen, niin tulisikin tiiviimpi ja täten ei näkyisi tiheyden vaihtelut niin paljoa.
Laitoin 40 asteeseen ja ei tapahtunut juuri mitään. Laitoin 60 asteeseen ja vieläkin näkyi. Ajattelin jos 90 astetta auttaisi. No sitten vanuttuikin ihan liikaa.
Ajattelin, että jummijammi. Jotain oli keksittävä. Tänään vietän sairaslomapäivää ja ajattelin tekeväni tässä jotain. Näin Osaava nainen -messuilla huovutettuja sydämiä joissa oli vetoketjua reunoissa. Minulla on muovipussillinen vetoketjun pätkiä jääneenä toissavuoden joulukorteista. Ryhdyis siis hommiin.
Leikkasin huopuneesta kaulahuivista ympyrän ja valkosella langalla siihen sitten yritin väsätä lumihiutaleen. Ompelin vetoketjun reunoille ja kun löydän täältä hävityksen kauhistuksesta hakaneulan niin huopapalan kanssa sen liimaan tai ompelen tuonne taustalle. Minusta tuli ihan kiva rintaneula.
Paljon hommaa oli..
Ja sitten vihdoinkin pääsin kutomaan. Jee!
Yön pimeinä tunteina selasin minulle suositeltua blogia ja löysin seuraavan: http://kassamartat.blogspot.fi/2013/12/joulukalenterin-14-luukku-virkattu.html
Tuolla on paljon muutakin kivaa, mutta aloin himoitsemaan tuon sydämen tekoa. En löytäny punaista lankaa kätköistäni, joten leikkasin rikkinäiset sukkahousut kuteeksi ja virkkasin siitä.
Hiukka oli epätasaisen paksuista ja mokasin kai jotain tuossa virkkauksessakin. Yritän uusiksi kun ei ole unihiekkaa silmässä :)
Jätskitikkuja, liimaa ja hilettä. Syntyy Pintrestissä nähdyn kaltainen lumihiutale. Kokoa aika paljon :)
Saimme kotitehtäväksi tehdä jonkun ennakkotehtävän. Valitsin Lapin yliopiston yhden minitekstiili-tehtävän. Sen tulee olla 20 cm x 20 cm. Toteutustapa vapaa.
No tokihan valitsin materiaaleiksi liukuestemattoa (tarkoitettu tarjottimille yms. laitettavaksi) ja sukkahousuja. Purin tekemäni sukkahousumaton, koska en pitänyt siitä enää. Alkuun oli tullut yksi kerros ohuempaa kudetta ja se alkoi ajan kanssa näyttää silmääni ikävälle. Virkkaan sen uusiksi läjään ja ajattelin jopa jotain pitsimaton tapaista siitä tehdä.
En ole varma, onko tämä nyt sitten se minkä palautan vai teenkö jonkun hienon harmaata ja mustaa olevan tyylikkään väkerryksen.
Tässä mennään nyt:
