Päivä numero seitsemän valkeni kauniin lumisena. Talvi saapui viime tingassa. Väistyäkseen samoin tein kevään tieltä.
Saimme oviaukon valmiiksi. Ja pari hirttä taas. Vanha päivän tavoitteemme oli kaksi valmista hirttä. Olemme pystyneet parempaan melkein joka päivä. Hyvä me! Uusi päivän tavoite on vielä määrittelemättä, mutta kunnianhimoinen se on, sen tiedämme.
Loppukuvaa ei tältä perjantailta saatu otettua, sillä arvon bloginpitäjällä tuli kiire pääkaupunkiseudun humuun kesken kiivaimman työnteon. Mutta kyllä kannatti. Ihan kuin sökön pelaaminenkin.
Siellä, hohtavien nietosten alla, makaavat hirsihirmujen materiaalit. Kaunista.
Taltattu kolo, johon Silon hirsimestarin, Moilasen johdolla valmistettu karapuu asettuu.
Siinä on ovelle paikka. Karapuut on lukittu vinotukien avulla pystysuoraan.
Huullos.
Lehtinen, tuo vanha tekijä, näyttää että kyllä se kirveen käyttö nykypäivänkin rakentajalta onnistuu. Ja millaista jälkeä! Tulkaa ihastelemaan milloin vain.