Edellisen päivän sujuttua hienosti palasimme rikospaikalle huojentunein mielin. Ja entistä enemmän innostusta uhkuen. Moilasella oli uudet, kiiltävät metsurinhousut ja iskemätön, hieno moottorisaha. Housuista puuttui takaa lämmöneristeet ja saha sammuili itsekseen tyhjäkäynnillä. Silti jaksoi naurattaa (ainakin meitä muita), mikä oli selvä merkki siitä, että tekeminen oli kivaa. Moottorisahakauppias lupasi, että Husqvarnan saha ei "sula" hirsihommissa konetta huudattaessa, kuten Stihlille kuulema käy. No ei varmaan sula, kun ei käykään. Vai olisiko syypäänä väärät oktaanit bensassa, pian se nähdään.
Nurkkasalvoksen veisto. Merkataan..
..sahataan (Stihlillä)..
..viimeistellään taltalla ja varmistetaan, ettei salvos kanna keskeltä.
Tähän saakka päästiin tänään.